Huh huh

Tänään blogini aiheena ovat mielenosoitukset ja mellakointi, joita mitä ilmeisimmin harrastetaan näinä kireinä poliittisina aikoina hyvin paljon täällä Pariisissa. Aamuisin kun lähden kouluun niin, ei koskaan tiedä, että pääseekö luennolle koska Sorbonnen ovet on saatettu blokata lakkoilijoiden toimesta. Yleensä sit aina kun yrittää päästä yliopistolle sisään, niin koulun edessä on 20–30 Gendarmerie/ CSR mellakkapoliisipakettiautoo
(http://en.wikipedia.org/wiki/French_Gendarmerie) Eli noi joukot ovat astetta HC:mpi poliisi jolla on aina päällä täydellinen mellakkavarustus. Suomessa olisi outoa jos yliopiston edessä bostailis tämmöisiä joukkoja, mutta täällä ei sillei enää hirveästi kiinnitä huomiota, jos näkee esim. 15 poliisipakettiautoa ja yhden poliisibussin sekä lisäksi yhden poliisirekan kiitämässä kaupungin halki jonnekin. Gendarmeriet ovat kuumottavasta ulkokuorestaan ystävällistä ja lämminhenkistä jengii (jos tilanne ei ole päällä) ja niiltä voi käydä kysyyn neuvoja ja infoo tilanteesta, jolloin rauhallisina hetkinä saat yleensä ystävällisen vastauksen. Hauskana yksityiskohtana on se, että yksi pakettiauto tomimii paikallisena ”Sodeautona” josta joukot saavat ostettua kahvia ja croisanttia, joiden voimalla sitten myöhemmin myllytetään mielenosoittajat kumoon.

Kerron nyt tarinan Pariisin-kirjeenvaihtajan A.Paavolan (nimi muutettu) näkökulmasta. Vaikka nimi muistuttaa kovasti allekirjoittaneen nimeä totean, että minulla ei ollut tekemistä hänen päivänsä tapahtumien kanssa, vaan tein kiltisti läksyjä kotona koko aurinkoisen lakkopäivän ajan.

”Eilinen päivä oli ihan mieletön kun oli suurlakko päällä. Itsehän en aluksi välittänyt lakosta ollenkaan koska pakkasin repun täyteen eväitä ja lähdin rullalautailemaan koko päiväksi etelään Créteilin tiilihässäkälle, joka oli ihan mahtava paikka. Yhdellä spotilla ei jaksa varsinkaan itsekseen viettää koko päivää joten joskus 16 aikaan lähdin Bastilleen, koska siellä on semmoinen mukava neppausaukio. Bastilleen saavuttuani huomasin, että mouvement de grève nationale-kulkue oli kaikkine eri koulu- ja työpaikkojen edustajineen vallannut Bastillen aukion ja marssi laiskan madon tavoin Itään päin. Neppasin siinä mukavalla aukiolla sit jonkun tunnin samalla aikaa, kun taustalla ihmismassat virtasi ohi. Yleensä olen aika usein siellä missä tapahtuu, niin päätin flipata kulkueeseen ja tunnelmaan messiin. Oli todella hauskaa kuunnella ranskalaisia mielenosoitushuutoja ja kävellä rumpujen pärinässä ja lippujen liehuessa. Rullalauta oli mukava lisä, koska pystyin menemään jalkakäytävillä edestakaisin eri ryhmittymien välillä, joissa oli täysin eri tunnelma. Loputa päädyin semmoisien ryhmittymien väliin, joista etumaisen kärjessä ajoi rekka, jonka lava tuli myöhemmin näyttelemään pelastavaa roolia illan aikana. Rekan lavalla oli DJ ja hullut ghettokaiuttimet joista pauhasi pääosissa Public Enemyä ja reggaeta. Jälkimmäisen ryhmän edessä meni kaiuttimilla täytetty pakettiauto, johon oli värkätty pieni baari. Tässä joukossa oli paljon rumpuja paukuttavia ihmisiä ja kajareista kaikui enimmäkseen aggressiivinen UG-tekno.

Kulkue meni mukavan leppoisissa merkeissä Nationen aukiolle, jossa sitten alkuillasta oli kunnon festarit päällä. Kahdella lavalla pauhasi musiikki ja aukiolla oli myös erilaisia kojuja/grillejä joista sai ostettua ruokaa ja virvokkeita. Meiningistä nautti ja se oli mukavaa ja leppoisaa, mutta sitten kun pimeä alkoi hiipimään Pariisiin, tilanne muuttui radikaalisti. Rekan lavalle nousi perinteinen kansankiihottaja, joka piti jonkun puolen tunnin puheen siitä, miten valtio sortaa kaikkia ja pahat poliisit pamputtaa ja kaasuttaa äitejä vauvoineen metrotunneleissa. Koko päivän kestäneen marssimisen ja juhlimisen jälkeen jengi alkoi oleen jo aika humaltuneessa tilassa (toim.huom. lukuun ottamatta henkensä uhalla raporttia tehnyttä A.Paavolaa) ja kaikki kävivät aika kuumana joten paineita sit alettiin purkamaan CSR-ää ja Pariisin kaupungin infrastruktuuria vastaan. Jengi tuhosi Nationen aukiolta lähes kaiken mitä vaan sai käteen. Puskat ja roskikset sytytettiin tuleen ja CSR-ää heiteltiin kaikella, joka oli kovaa ja lensi tarpeeksi pitkälle.”

Ennen kun kerron loput A.Paavolan illasta, pidän teille morteille koulutusta. Muistutus! Vaikka mellakat ovat mielenkiintoisia, ne ovat myös ovat mitä totisinta totta, joten pieni valmistuminen on paikallaan.

Ecole Erasmuksen virallinen mellakkaopas. Tässä vaiheessa korostan, että reportteri A.Paavola, jolta kuulin nämä asiat ei osallistunut mellakointiin muuta kun seuraavan tarkkailijan tasolla.

1) Tiedä vastuusi, CSR ei kuuntele mussutustasi, vaan pitää sinua osana mellakoitsijoita. Veikkaan, että Gendarmeriella on myös taktiikat valmiina jokaista mielenosoitusta/Pariisin sektoria varten, joten ennakoi ja lue tilannetta, jolla vältät putkaan joutumisen tai pahemman setin
2) Älä juo. Neljän sotilaallisen sääntö. Koska tilanne on oikesti kuumottava ja pitää olla hereillä
3) Intissä opittua. Kun altistut kyynelkaasulle yritä suojata hengityselimiäsi äläkä hiero silmiäsi tai kaiva nenääsi
4) Varo lentäviä esineitä koska joskus esim. pullot jotka on täytetty kivillä ja maalilla saattavat lipsahtaa väärään suuntaan
5) Varo CSRän-yllättävää hyökkäystä (yleensä joka suunnasta laajalla rintamalla) juokse muiden tavoin karkuun äläkä kaadu massan alle
6) Muista järki, jos tilanne tuntuu liian kuumottavalta yritä paeta, jos mahdollista
7) Jos sitten jostain syystä haluat oikeasti mellakoida osta mellakoijan perussetti: laskettelulasit ja huivi, raketteja joilla voi ampua CSR-ää, maalia jota voi kaataa pulloihin ja heittää CSR:än päälle, sytytysnestettä ja tikut.

”Eli tilanne alkoi käydä kuumana ja CSR alkoi aluksi vastata rauhallisesti. Nationinia ympäröivät kadut olivat kuitenkin pian CSR-än hallussa ja poliisi alkoi hitaaseen, mutta rauhalliseen tahtiin etenemään kohti aukiota. Aina kuin mellakoijien vastarinta yltyi, ammuttiin kehiin kyynelkaasupanos joka sai mellakoitsijat perääntymään. Lopulta CSR:än joukot, joita paikalla oli varmasti noin 500–1000 hlöä, oli edennyt katujen päähän ja pussittanut kaikki agressiivisimmat mellakoitsijat yhteen aukiolle. (toim.huom kaikki kiltimmät olivat jo tässä vaiheessa lähteneet, koska tilanne oli hyvin kuumottava) Jonka jälkeen CSR/ Gendarmeriet aloittivat hyökkäykset ja etenivät järjestelmällisinä riveinä juosten ja huutaen ja paukuttaen pampuilla mellakkakilpiä ajaen mellakoitsijoita yhä pienempään tilaan Nationin patsaan ympärille. Tässä vaiheessa yritin päästä saartorenkaasta vapaimmille vesille mutta CSR-rintama ei päästänyt minua silmukasta läpi vaan erittäin vihaisesti huutava mulkku osoitti minua suoraan päähän kumiluotiaseella. Olin ihan törkeen kuumottunut ja onneksi näin, että vieressä noin 10 metrin päässä oli se sama rekka jonka lavalta kansaa oli kiihotettu. Joten tein äkkiratkaisun toivoen että en saa kumiluotia takalistooni ja lähdin tetsaamaan niin nopeasti kun pääsin rekkaa kohti ja ihan törkeellä pullalla pääsin kiipeämään sen lavalle. CSR ei ollut ottanut huomioon rekkaa ja tiivistyvä saartorengas ei ollut lavan toisella puolella joten pääsin hyppäämään turvaan.”

Mellakassa pidätettiin paljon ihmisiä ja CSR niputti kohtuullisen julmalla tavalla mielenosoittajia ja sitoi heidät nippusiteisiin jonka jälkeen lamaantuneet häiriköt tungettiin putkabussiin. Loppu hyvin kaikki hyvin totesi A.Paavola siemaillessaan hyvin ansaittua olutta illan päätteeksi paikallisessa Hideout anniskeluravintolassa ”Kun muistelen illan tapahtumia, koen itseni onnekkaaksi koska siellä olisi oikeasti voinut käydä huonosti”.

Lisää tunnelmia ja A.Paavolan kuvaamia erittäin järkyttäviä videoita mellakasta osoitteessa: http://www.youtube.com/user/kirjolith