Tiedätkö millaista on RER-B:ssä?
Ennen kun alat lukee niin laitetaanpa vähän ranskalaisia lukuviboja: http://www.youtube.com/watch?v=X5hrUGFhsXo ja vähän elegantimpaa ja miellyttävämpää http://www.youtube.com/watch?v=b46d_zk5CKI viimeisenä esimerkki tosielämästä http://www.youtube.com/watch?v=BZ_Mj71_ErA clic clic Clignancourt..
Heipähei mussukat setä on palannut jo jokin aika sitten suomeen ja kohtalaisen pitkän isereflektioperiodin ja kv-tätien kuumottelun jälkeen aion kirjoittaa vaihtoblogini viimeisen tekstin ja summata yhteen hajanaisia ajatuksia vaihdostani. Tämä on erittäin vaikeaa, koska on niin paljon kerrottavaa ja toisaalta suomeen palattuani on sellainen fiilis, että mikään ei ole täällä muuttunut ja on turha alkaa toisaalta vertailemaan ja manailemaan, koska ympäristöt ovat niin erilaisia ja tulen kaipaamaan vielä pitkään kaikkia pieniä ja suuria hetkiä ja asioita mitä koin. Suurin ja arvokkain asia kumminkin ovat kaikki tärkeät ja rakkaat sedän seurassa viihtyvät ihmiset, joten parhaiden erasmuskavereien lähdettyä kotimaihinsa Pariisinkin kokoinen kaupunkikin tuntui tyhjältä, vaikka sinne muutama lokaali kyynaama frendi jäkin. Erityistä nautintoa ja intoa tuotti palata suomeen perheen ja kaikkien kavereiden pariin. Maasta maahan ja maassa maan tavalla..
Ensimmäisenä haluan korostaa: Lähde vaihtoon! Se vaatii vaan vähän munaa. Ihan sama minne, mutta lähde, se kannattaa. Henkilökohtaisesti suosittelen kuitenkin lämpimästi Pariisia. Ladon nyt, sinulle, tuleva Pariisin vaihtari muutaman hyvän linkin, josta voit aloittaa vaihtosi suunnittelun ja hyödyt myös vaihtosi aikana:
1. Yliopistosi (minun tapauksessa): http://www.univ-paris1.fr/ , http://epi.univ-paris1.fr/
2. Opiskelu ja tapahtumat: http://www.parisetudiant.com , http://www.ciup.fr/
3. Kämppä?? (tässä muutama): http://www.appartager.com/ , http://www.crous-paris.fr/ , http://www.ciup.fr/, http://institut-finlandais.asso.fr/index.php?option=com_content&task=view&id=22&Itemid=27 , http://paris.fr.craigslist.org/apa/ , http://www.fusac.fr/fr/ Lisäksi kandee käydä l'eglise americaine ja suedoisen imoitustauluja katsomassa.
4. Säätöasioita: http://www.ratp.fr/ , https://www.caf.fr/wps/portal/ , http://www.sgcib.com/
Mietteitä: Kämpän säätäminen on todella vaikeaa ja suosittelisinkin, että näitä asioita olisi hyvä käydä vaikka ihan pakanpäällä säätämässä ennen vaihtoa niin ei sitten tuu kauhean pahasti turpaan heti alussa. Hyvänä ideana vois olla mennä käymään ”lomalla” vaihtokohteessa noin 2kk ennen vaihdon alkua ja vierailla paikallisessa kv-toimistossa säätämässä asioita. (Ranskalaisen byrokratian kohdatessasi saatat nimittäin joutua odottamaan jotain pikkupaperia, jotta voit toimittaa jonkun toisen paperin, jonka jälkeen voit vasta tehdä lopullisen hakemuksen. Tämä vie aikaa noin muutaman päivän tai viikon ja tuntuu erittäin turhauttavalta, kun käyt kouluu samalla aikaa hostellista) Itse asuin 1kk siirtolaiselämää mikä oli toisaalta palkitsevaa, koska asuin eri puolilla Pariisia ja lopulta sain todella hyvän kämpän vaihdon ajaksi. Lisäksi mielestäni esim. 200€-400€ matka vaihtokohteeseen on säädön arvoinen, jos sen ansiosta saa säädettyä halvemman kämpän ja asuttua vähemmän aikaa hotellissa/hotellissa. Huonolla tsägällä Pariisissa saattaa joutua maksamaan 700-800€/kk asumisesta ja tämä ei ole turhaa kuumottelua.
Koulunkäynti oli minulle erittäin vaikeaa, mutta palkitsevaa koska viestinnän ja yhteiskuntatieteiden alan opiskelijana lähdin haastamaan taloustieteiden vaihtoon. Yliopistoni Sorbonne 1:sen kurssit oli huonosti järjestettyjä, koska jouduin ensimmäisen vuoden sivuaineopiskelijan tiedoilla käymään kandin 3- tason- tai maisteri- 1 tason opintoja. Lisäksi kevyehkön lakkoilun ja informatiopulan vuoksi saatoin olla joskus vähän kassalla luentojen ajoista ja paikoista. Valmistaudu siis koulunkäyntiin ja muutoksiin hyvin. Ranskassa on tilanne päällä koko ajan. Koulussa oppi ranskaa paljon mutta koulunkäynti tuntui aika-ajoin erittäin raskaalta, koska yritin vaihdon aikana opiskella ihan tosissaan ja lopputenteissä vaihtareille ei annettu oikeastaan ollenkaan armoa.
Kaikille niille, jotka sortuivat epätoivoon voin sanoo, et tulipas nyt kuumoteltua ja naristua vähän liikaa. Jos allekirjoittanut pärjäsi hyvin, niin sinulla ei tule olemaan mitään ongelmia. Pariisia ei voi hehkuttaa liikaa. Kaikessa monimuotoisuudessaan sieltä löytyy kaikki mitä ihminen vaan tarvitsee ja elämä yleensä oli todella miellyttävää ja ilmapiiriltään mahtavaa. Tekemistä oli todella paljon. Käytännössä ei tullut tylsää tai mieleenkään lähteä, jonnekin muualle reissuun, (vaikka kävin Barcelonassa ja Madridissa) koska kaupungissa oli itsessään niin paljon iloja aktiviteetteja, tekemistä ja tutkittavaa. Pariisissa on todella paljon mukavia fiilistelypaikkoja ja pärinää. Ilta-aktiviteetista suosittelen Hideouttii, Syphaxii ja Mixclubii, Seinen bileristeilyitä, Citén bileitä, keikkoja ja kaikkia muita erasmuspärinöitä. Jos saat paikallisia frendejä niin sitten pääset Ug:mpiin paikkoihinkin. On s'est bien marrés..
Pariisista on tullut minulle yksi niistä paikoista, jossa on hyvä olla. Tulen varmasti palaamaan, fiilistelemään ja diippeilemään sinne monia kertoja. Toivottavasti siitä tulee samaa sinulle.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Lopun alku
Tere tere kaikki mussukat,
Mitäs setä on puuhaillu täällä? On teilläkin kysymykset. Mitä tehdä Pariisissa.. Päivällä tietenkin käyn kouluu ja illalla nypläilen pitsii ja laitan nallen nukkuu jonka jälkeen dokaa lasin hetelmämehuu ja käyn ittekin levolle. Setä on ollu vänän turhan kiireinen tämän foorumin ylläpitoon mutta, nyt kaiken kaaoksen keskellä yritän saada pienen tuotoksen väännettyy tänne miellyttääkseni kaikkia niitä, jotka jaksaa enää jollain tasolla olla kiinnostuneita tästä länkytyksestä. Ecole Erasmuksessa olen opettanut lähes kaiken ja P-kausi alkaa olla lopuillaan, joten kaikille tuleville Pariisilaisille en oikein voi antaa muuta kun vielä viimeisen blogitekstini sit ihan vaihdon lopussa mikä summaa koko setin.
Paljon on taas tapahtunut. Tässä osiossa yhteenvetoa siitä. Mellakoinnista toivuttuani jatkoin ahkeraa yrittämistä koulutaipaleella ja koin ehkä vaihdonajan tylsimmän pätkän kun tänne tuli springbreak joka kesti vähän yli viikon ja päätin jäädä kiltisti opiskelemaan ja jättää maalliset nautintoaineet hetkeksi paikallisille ammattilaisille ja muille lomista nauttiville. Tämän lisäksi suurin osa erasmuksista matkusti kotimaihinsa. Löysäilin tänä aikana paljon Tonin kanssa joka on jo koulunsa käynyt. Jos nyt muistan ihan oikein niin tämän jälkeen hyvä ystäväni KRAPPA kävi kanden viikon vierailullaan täällä josta kehkeytyi aivan mahtireissu. Käytiin Barcelonassa ja mulla kävi vähän huono tuuri kun, muljahti nilkka todella iloisesti ensimmäisellä spotilla, jonka jälkeen jouduin keskittymään enemmän tai vähemmän don simonin juontiin ja kuvaajan rooliin. Saatiin jonkunlaista matskua kasaan ja pari aivan unohtumatonta otosta joiden kehitystä odotellaan kovasti. Kokonaisuudessaan oli kyllä töykeän hauska setti ja päähäni porautui muutamia unohtumattomia hetkia ja lausahduksia joista suuri kiitos kuuluu espanjalaisille turvatarkastusmiehille. tli syötyy ja juotuu hyvin. Kiitos erinomaisesta visiitistä bro. Vielä kivempaa Krapan jälkeen oli kun Enni tuli käymään ja koin kaikin puolin parhaan ja miellyttävimmän viikkoni erasmusolon aikana. Tämän jälkeen oli taas voimaa käydä ahkerasti koulua ja odotella seuraavien vieraiden saapuista. (Perhe, Henna, ehkä joku yllätysvieras)
Tätä väliaikaa vietin iloisesti perus erasmusten kanssa pariisilaistyyliin kumminkin unohtamatta ykkösprioriteetiäni joka keskittyi luennoilla istumiseen ja koulunkäyntiin kuitenkin unohtamatta lähes joka torstaisin tapahtuvaa Hideout tai MixClub settiä. Tämän jälkeen tuli Pariisin vappu joka yllätti erittäin positiivisesti. Leivottiin porukalla munkkeja Sampolla aamusta alkaen jonka jälkeen lähdettiin Tuulikin kanssa seilailemaan ympäri kaupunkia hyvissä fiiliksissä musiikin tahdittamana. Ilta meni todella nopeasti. Kävin erasmusbileissä, mutta en jäänyt sinne koska suuntana olisi ollut joku Electroclubi joiden suurin fani en ole. Tämän vuoksi sitten ajauduin suomalaisten vappujuhliin, jossa tarjolla oli lapparii ja karaokee. Seuraavaan aamuna oli sitten perus piknikki mahtavine tarjoiluineen ile saint louisin keärjessä, joka kuositti olon mukavasti tulevaa PFO (Paris Florball Open)ia varten. Muiden jatkaessa juhlia luovutin ja menin nukkumaan.
Vapun viikonloppuna käyty PFO oli hieno urheilutapahtuma jossa pelattiin sählyä kansainvälisellä tasolla. Tason kovuudesta en ota kantaa mutta hauskaa oli ja ensimmäisen aamun kohmeen jälkeen pelit menivät hyvin ja joukkueemme TFB= the french bastards tai the fucking best team tai the flamingo boys päätyi sunnuntain finaaleissa koko setin kolmanneksi etenkin Jannen taidokkaiden suoritusten ansiosta. Allekirjoittanut kunnostautui enemmän vaan tolppien kolistelussa, mutta sai tehtyä ratkaisevan maalin pronssipelissä.
Tämän jälkeen kävin viimeiset viikot koulua ja sen loputtua ja tenttikauden alettua oli rakkaan Perheeni vuoro tulla visiitille. Porukat ja pikkuveli vuokrasivat yhdeltä Carlosilta ihan mukavan kämpän ja toinen veljeni majoittui Citeén kanssani. Perheen kanssa oli erittäin mahtavaa viettää aikaa koska suuri ikävä oli jo tullut. Paljon ehdittiin nähdä ja kierrettiin lähes koko Pariisi 5 päivän aikana ja näin itsekkin uusia hienoja alueita kiitos iskän lainaaman mondo-oppaan. Reissun kohokohtia olivat tietenkin Eiffel, sammakonkoipien nauttiminen, kiinalainen buffet, ja Morsayn lähes täydellisyyttä hipova levyn osto.
Nyt sitten yritän lukea ahkerasti tentteihin (jäljellä vielä 5). Harmittaa kirjastossa olo kun olisi niin paljon muuta intressiä ja tekemistä, mutta katsotaan mitä saan aikaan vaativissa Partieleissa. Lämpimiä päiviä suomeen toivottaa.
Monsieur
Mitäs setä on puuhaillu täällä? On teilläkin kysymykset. Mitä tehdä Pariisissa.. Päivällä tietenkin käyn kouluu ja illalla nypläilen pitsii ja laitan nallen nukkuu jonka jälkeen dokaa lasin hetelmämehuu ja käyn ittekin levolle. Setä on ollu vänän turhan kiireinen tämän foorumin ylläpitoon mutta, nyt kaiken kaaoksen keskellä yritän saada pienen tuotoksen väännettyy tänne miellyttääkseni kaikkia niitä, jotka jaksaa enää jollain tasolla olla kiinnostuneita tästä länkytyksestä. Ecole Erasmuksessa olen opettanut lähes kaiken ja P-kausi alkaa olla lopuillaan, joten kaikille tuleville Pariisilaisille en oikein voi antaa muuta kun vielä viimeisen blogitekstini sit ihan vaihdon lopussa mikä summaa koko setin.
Paljon on taas tapahtunut. Tässä osiossa yhteenvetoa siitä. Mellakoinnista toivuttuani jatkoin ahkeraa yrittämistä koulutaipaleella ja koin ehkä vaihdonajan tylsimmän pätkän kun tänne tuli springbreak joka kesti vähän yli viikon ja päätin jäädä kiltisti opiskelemaan ja jättää maalliset nautintoaineet hetkeksi paikallisille ammattilaisille ja muille lomista nauttiville. Tämän lisäksi suurin osa erasmuksista matkusti kotimaihinsa. Löysäilin tänä aikana paljon Tonin kanssa joka on jo koulunsa käynyt. Jos nyt muistan ihan oikein niin tämän jälkeen hyvä ystäväni KRAPPA kävi kanden viikon vierailullaan täällä josta kehkeytyi aivan mahtireissu. Käytiin Barcelonassa ja mulla kävi vähän huono tuuri kun, muljahti nilkka todella iloisesti ensimmäisellä spotilla, jonka jälkeen jouduin keskittymään enemmän tai vähemmän don simonin juontiin ja kuvaajan rooliin. Saatiin jonkunlaista matskua kasaan ja pari aivan unohtumatonta otosta joiden kehitystä odotellaan kovasti. Kokonaisuudessaan oli kyllä töykeän hauska setti ja päähäni porautui muutamia unohtumattomia hetkia ja lausahduksia joista suuri kiitos kuuluu espanjalaisille turvatarkastusmiehille. tli syötyy ja juotuu hyvin. Kiitos erinomaisesta visiitistä bro. Vielä kivempaa Krapan jälkeen oli kun Enni tuli käymään ja koin kaikin puolin parhaan ja miellyttävimmän viikkoni erasmusolon aikana. Tämän jälkeen oli taas voimaa käydä ahkerasti koulua ja odotella seuraavien vieraiden saapuista. (Perhe, Henna, ehkä joku yllätysvieras)
Tätä väliaikaa vietin iloisesti perus erasmusten kanssa pariisilaistyyliin kumminkin unohtamatta ykkösprioriteetiäni joka keskittyi luennoilla istumiseen ja koulunkäyntiin kuitenkin unohtamatta lähes joka torstaisin tapahtuvaa Hideout tai MixClub settiä. Tämän jälkeen tuli Pariisin vappu joka yllätti erittäin positiivisesti. Leivottiin porukalla munkkeja Sampolla aamusta alkaen jonka jälkeen lähdettiin Tuulikin kanssa seilailemaan ympäri kaupunkia hyvissä fiiliksissä musiikin tahdittamana. Ilta meni todella nopeasti. Kävin erasmusbileissä, mutta en jäänyt sinne koska suuntana olisi ollut joku Electroclubi joiden suurin fani en ole. Tämän vuoksi sitten ajauduin suomalaisten vappujuhliin, jossa tarjolla oli lapparii ja karaokee. Seuraavaan aamuna oli sitten perus piknikki mahtavine tarjoiluineen ile saint louisin keärjessä, joka kuositti olon mukavasti tulevaa PFO (Paris Florball Open)ia varten. Muiden jatkaessa juhlia luovutin ja menin nukkumaan.
Vapun viikonloppuna käyty PFO oli hieno urheilutapahtuma jossa pelattiin sählyä kansainvälisellä tasolla. Tason kovuudesta en ota kantaa mutta hauskaa oli ja ensimmäisen aamun kohmeen jälkeen pelit menivät hyvin ja joukkueemme TFB= the french bastards tai the fucking best team tai the flamingo boys päätyi sunnuntain finaaleissa koko setin kolmanneksi etenkin Jannen taidokkaiden suoritusten ansiosta. Allekirjoittanut kunnostautui enemmän vaan tolppien kolistelussa, mutta sai tehtyä ratkaisevan maalin pronssipelissä.
Tämän jälkeen kävin viimeiset viikot koulua ja sen loputtua ja tenttikauden alettua oli rakkaan Perheeni vuoro tulla visiitille. Porukat ja pikkuveli vuokrasivat yhdeltä Carlosilta ihan mukavan kämpän ja toinen veljeni majoittui Citeén kanssani. Perheen kanssa oli erittäin mahtavaa viettää aikaa koska suuri ikävä oli jo tullut. Paljon ehdittiin nähdä ja kierrettiin lähes koko Pariisi 5 päivän aikana ja näin itsekkin uusia hienoja alueita kiitos iskän lainaaman mondo-oppaan. Reissun kohokohtia olivat tietenkin Eiffel, sammakonkoipien nauttiminen, kiinalainen buffet, ja Morsayn lähes täydellisyyttä hipova levyn osto.
Nyt sitten yritän lukea ahkerasti tentteihin (jäljellä vielä 5). Harmittaa kirjastossa olo kun olisi niin paljon muuta intressiä ja tekemistä, mutta katsotaan mitä saan aikaan vaativissa Partieleissa. Lämpimiä päiviä suomeen toivottaa.
Monsieur
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Huh huh
Tänään blogini aiheena ovat mielenosoitukset ja mellakointi, joita mitä ilmeisimmin harrastetaan näinä kireinä poliittisina aikoina hyvin paljon täällä Pariisissa. Aamuisin kun lähden kouluun niin, ei koskaan tiedä, että pääseekö luennolle koska Sorbonnen ovet on saatettu blokata lakkoilijoiden toimesta. Yleensä sit aina kun yrittää päästä yliopistolle sisään, niin koulun edessä on 20–30 Gendarmerie/ CSR mellakkapoliisipakettiautoo
(http://en.wikipedia.org/wiki/French_Gendarmerie) Eli noi joukot ovat astetta HC:mpi poliisi jolla on aina päällä täydellinen mellakkavarustus. Suomessa olisi outoa jos yliopiston edessä bostailis tämmöisiä joukkoja, mutta täällä ei sillei enää hirveästi kiinnitä huomiota, jos näkee esim. 15 poliisipakettiautoa ja yhden poliisibussin sekä lisäksi yhden poliisirekan kiitämässä kaupungin halki jonnekin. Gendarmeriet ovat kuumottavasta ulkokuorestaan ystävällistä ja lämminhenkistä jengii (jos tilanne ei ole päällä) ja niiltä voi käydä kysyyn neuvoja ja infoo tilanteesta, jolloin rauhallisina hetkinä saat yleensä ystävällisen vastauksen. Hauskana yksityiskohtana on se, että yksi pakettiauto tomimii paikallisena ”Sodeautona” josta joukot saavat ostettua kahvia ja croisanttia, joiden voimalla sitten myöhemmin myllytetään mielenosoittajat kumoon.
Kerron nyt tarinan Pariisin-kirjeenvaihtajan A.Paavolan (nimi muutettu) näkökulmasta. Vaikka nimi muistuttaa kovasti allekirjoittaneen nimeä totean, että minulla ei ollut tekemistä hänen päivänsä tapahtumien kanssa, vaan tein kiltisti läksyjä kotona koko aurinkoisen lakkopäivän ajan.
”Eilinen päivä oli ihan mieletön kun oli suurlakko päällä. Itsehän en aluksi välittänyt lakosta ollenkaan koska pakkasin repun täyteen eväitä ja lähdin rullalautailemaan koko päiväksi etelään Créteilin tiilihässäkälle, joka oli ihan mahtava paikka. Yhdellä spotilla ei jaksa varsinkaan itsekseen viettää koko päivää joten joskus 16 aikaan lähdin Bastilleen, koska siellä on semmoinen mukava neppausaukio. Bastilleen saavuttuani huomasin, että mouvement de grève nationale-kulkue oli kaikkine eri koulu- ja työpaikkojen edustajineen vallannut Bastillen aukion ja marssi laiskan madon tavoin Itään päin. Neppasin siinä mukavalla aukiolla sit jonkun tunnin samalla aikaa, kun taustalla ihmismassat virtasi ohi. Yleensä olen aika usein siellä missä tapahtuu, niin päätin flipata kulkueeseen ja tunnelmaan messiin. Oli todella hauskaa kuunnella ranskalaisia mielenosoitushuutoja ja kävellä rumpujen pärinässä ja lippujen liehuessa. Rullalauta oli mukava lisä, koska pystyin menemään jalkakäytävillä edestakaisin eri ryhmittymien välillä, joissa oli täysin eri tunnelma. Loputa päädyin semmoisien ryhmittymien väliin, joista etumaisen kärjessä ajoi rekka, jonka lava tuli myöhemmin näyttelemään pelastavaa roolia illan aikana. Rekan lavalla oli DJ ja hullut ghettokaiuttimet joista pauhasi pääosissa Public Enemyä ja reggaeta. Jälkimmäisen ryhmän edessä meni kaiuttimilla täytetty pakettiauto, johon oli värkätty pieni baari. Tässä joukossa oli paljon rumpuja paukuttavia ihmisiä ja kajareista kaikui enimmäkseen aggressiivinen UG-tekno.
Kulkue meni mukavan leppoisissa merkeissä Nationen aukiolle, jossa sitten alkuillasta oli kunnon festarit päällä. Kahdella lavalla pauhasi musiikki ja aukiolla oli myös erilaisia kojuja/grillejä joista sai ostettua ruokaa ja virvokkeita. Meiningistä nautti ja se oli mukavaa ja leppoisaa, mutta sitten kun pimeä alkoi hiipimään Pariisiin, tilanne muuttui radikaalisti. Rekan lavalle nousi perinteinen kansankiihottaja, joka piti jonkun puolen tunnin puheen siitä, miten valtio sortaa kaikkia ja pahat poliisit pamputtaa ja kaasuttaa äitejä vauvoineen metrotunneleissa. Koko päivän kestäneen marssimisen ja juhlimisen jälkeen jengi alkoi oleen jo aika humaltuneessa tilassa (toim.huom. lukuun ottamatta henkensä uhalla raporttia tehnyttä A.Paavolaa) ja kaikki kävivät aika kuumana joten paineita sit alettiin purkamaan CSR-ää ja Pariisin kaupungin infrastruktuuria vastaan. Jengi tuhosi Nationen aukiolta lähes kaiken mitä vaan sai käteen. Puskat ja roskikset sytytettiin tuleen ja CSR-ää heiteltiin kaikella, joka oli kovaa ja lensi tarpeeksi pitkälle.”
Ennen kun kerron loput A.Paavolan illasta, pidän teille morteille koulutusta. Muistutus! Vaikka mellakat ovat mielenkiintoisia, ne ovat myös ovat mitä totisinta totta, joten pieni valmistuminen on paikallaan.
Ecole Erasmuksen virallinen mellakkaopas. Tässä vaiheessa korostan, että reportteri A.Paavola, jolta kuulin nämä asiat ei osallistunut mellakointiin muuta kun seuraavan tarkkailijan tasolla.
1) Tiedä vastuusi, CSR ei kuuntele mussutustasi, vaan pitää sinua osana mellakoitsijoita. Veikkaan, että Gendarmeriella on myös taktiikat valmiina jokaista mielenosoitusta/Pariisin sektoria varten, joten ennakoi ja lue tilannetta, jolla vältät putkaan joutumisen tai pahemman setin
2) Älä juo. Neljän sotilaallisen sääntö. Koska tilanne on oikesti kuumottava ja pitää olla hereillä
3) Intissä opittua. Kun altistut kyynelkaasulle yritä suojata hengityselimiäsi äläkä hiero silmiäsi tai kaiva nenääsi
4) Varo lentäviä esineitä koska joskus esim. pullot jotka on täytetty kivillä ja maalilla saattavat lipsahtaa väärään suuntaan
5) Varo CSRän-yllättävää hyökkäystä (yleensä joka suunnasta laajalla rintamalla) juokse muiden tavoin karkuun äläkä kaadu massan alle
6) Muista järki, jos tilanne tuntuu liian kuumottavalta yritä paeta, jos mahdollista
7) Jos sitten jostain syystä haluat oikeasti mellakoida osta mellakoijan perussetti: laskettelulasit ja huivi, raketteja joilla voi ampua CSR-ää, maalia jota voi kaataa pulloihin ja heittää CSR:än päälle, sytytysnestettä ja tikut.
”Eli tilanne alkoi käydä kuumana ja CSR alkoi aluksi vastata rauhallisesti. Nationinia ympäröivät kadut olivat kuitenkin pian CSR-än hallussa ja poliisi alkoi hitaaseen, mutta rauhalliseen tahtiin etenemään kohti aukiota. Aina kuin mellakoijien vastarinta yltyi, ammuttiin kehiin kyynelkaasupanos joka sai mellakoitsijat perääntymään. Lopulta CSR:än joukot, joita paikalla oli varmasti noin 500–1000 hlöä, oli edennyt katujen päähän ja pussittanut kaikki agressiivisimmat mellakoitsijat yhteen aukiolle. (toim.huom kaikki kiltimmät olivat jo tässä vaiheessa lähteneet, koska tilanne oli hyvin kuumottava) Jonka jälkeen CSR/ Gendarmeriet aloittivat hyökkäykset ja etenivät järjestelmällisinä riveinä juosten ja huutaen ja paukuttaen pampuilla mellakkakilpiä ajaen mellakoitsijoita yhä pienempään tilaan Nationin patsaan ympärille. Tässä vaiheessa yritin päästä saartorenkaasta vapaimmille vesille mutta CSR-rintama ei päästänyt minua silmukasta läpi vaan erittäin vihaisesti huutava mulkku osoitti minua suoraan päähän kumiluotiaseella. Olin ihan törkeen kuumottunut ja onneksi näin, että vieressä noin 10 metrin päässä oli se sama rekka jonka lavalta kansaa oli kiihotettu. Joten tein äkkiratkaisun toivoen että en saa kumiluotia takalistooni ja lähdin tetsaamaan niin nopeasti kun pääsin rekkaa kohti ja ihan törkeellä pullalla pääsin kiipeämään sen lavalle. CSR ei ollut ottanut huomioon rekkaa ja tiivistyvä saartorengas ei ollut lavan toisella puolella joten pääsin hyppäämään turvaan.”
Mellakassa pidätettiin paljon ihmisiä ja CSR niputti kohtuullisen julmalla tavalla mielenosoittajia ja sitoi heidät nippusiteisiin jonka jälkeen lamaantuneet häiriköt tungettiin putkabussiin. Loppu hyvin kaikki hyvin totesi A.Paavola siemaillessaan hyvin ansaittua olutta illan päätteeksi paikallisessa Hideout anniskeluravintolassa ”Kun muistelen illan tapahtumia, koen itseni onnekkaaksi koska siellä olisi oikeasti voinut käydä huonosti”.
Lisää tunnelmia ja A.Paavolan kuvaamia erittäin järkyttäviä videoita mellakasta osoitteessa: http://www.youtube.com/user/kirjolith
(http://en.wikipedia.org/wiki/French_Gendarmerie) Eli noi joukot ovat astetta HC:mpi poliisi jolla on aina päällä täydellinen mellakkavarustus. Suomessa olisi outoa jos yliopiston edessä bostailis tämmöisiä joukkoja, mutta täällä ei sillei enää hirveästi kiinnitä huomiota, jos näkee esim. 15 poliisipakettiautoa ja yhden poliisibussin sekä lisäksi yhden poliisirekan kiitämässä kaupungin halki jonnekin. Gendarmeriet ovat kuumottavasta ulkokuorestaan ystävällistä ja lämminhenkistä jengii (jos tilanne ei ole päällä) ja niiltä voi käydä kysyyn neuvoja ja infoo tilanteesta, jolloin rauhallisina hetkinä saat yleensä ystävällisen vastauksen. Hauskana yksityiskohtana on se, että yksi pakettiauto tomimii paikallisena ”Sodeautona” josta joukot saavat ostettua kahvia ja croisanttia, joiden voimalla sitten myöhemmin myllytetään mielenosoittajat kumoon.
Kerron nyt tarinan Pariisin-kirjeenvaihtajan A.Paavolan (nimi muutettu) näkökulmasta. Vaikka nimi muistuttaa kovasti allekirjoittaneen nimeä totean, että minulla ei ollut tekemistä hänen päivänsä tapahtumien kanssa, vaan tein kiltisti läksyjä kotona koko aurinkoisen lakkopäivän ajan.
”Eilinen päivä oli ihan mieletön kun oli suurlakko päällä. Itsehän en aluksi välittänyt lakosta ollenkaan koska pakkasin repun täyteen eväitä ja lähdin rullalautailemaan koko päiväksi etelään Créteilin tiilihässäkälle, joka oli ihan mahtava paikka. Yhdellä spotilla ei jaksa varsinkaan itsekseen viettää koko päivää joten joskus 16 aikaan lähdin Bastilleen, koska siellä on semmoinen mukava neppausaukio. Bastilleen saavuttuani huomasin, että mouvement de grève nationale-kulkue oli kaikkine eri koulu- ja työpaikkojen edustajineen vallannut Bastillen aukion ja marssi laiskan madon tavoin Itään päin. Neppasin siinä mukavalla aukiolla sit jonkun tunnin samalla aikaa, kun taustalla ihmismassat virtasi ohi. Yleensä olen aika usein siellä missä tapahtuu, niin päätin flipata kulkueeseen ja tunnelmaan messiin. Oli todella hauskaa kuunnella ranskalaisia mielenosoitushuutoja ja kävellä rumpujen pärinässä ja lippujen liehuessa. Rullalauta oli mukava lisä, koska pystyin menemään jalkakäytävillä edestakaisin eri ryhmittymien välillä, joissa oli täysin eri tunnelma. Loputa päädyin semmoisien ryhmittymien väliin, joista etumaisen kärjessä ajoi rekka, jonka lava tuli myöhemmin näyttelemään pelastavaa roolia illan aikana. Rekan lavalla oli DJ ja hullut ghettokaiuttimet joista pauhasi pääosissa Public Enemyä ja reggaeta. Jälkimmäisen ryhmän edessä meni kaiuttimilla täytetty pakettiauto, johon oli värkätty pieni baari. Tässä joukossa oli paljon rumpuja paukuttavia ihmisiä ja kajareista kaikui enimmäkseen aggressiivinen UG-tekno.
Kulkue meni mukavan leppoisissa merkeissä Nationen aukiolle, jossa sitten alkuillasta oli kunnon festarit päällä. Kahdella lavalla pauhasi musiikki ja aukiolla oli myös erilaisia kojuja/grillejä joista sai ostettua ruokaa ja virvokkeita. Meiningistä nautti ja se oli mukavaa ja leppoisaa, mutta sitten kun pimeä alkoi hiipimään Pariisiin, tilanne muuttui radikaalisti. Rekan lavalle nousi perinteinen kansankiihottaja, joka piti jonkun puolen tunnin puheen siitä, miten valtio sortaa kaikkia ja pahat poliisit pamputtaa ja kaasuttaa äitejä vauvoineen metrotunneleissa. Koko päivän kestäneen marssimisen ja juhlimisen jälkeen jengi alkoi oleen jo aika humaltuneessa tilassa (toim.huom. lukuun ottamatta henkensä uhalla raporttia tehnyttä A.Paavolaa) ja kaikki kävivät aika kuumana joten paineita sit alettiin purkamaan CSR-ää ja Pariisin kaupungin infrastruktuuria vastaan. Jengi tuhosi Nationen aukiolta lähes kaiken mitä vaan sai käteen. Puskat ja roskikset sytytettiin tuleen ja CSR-ää heiteltiin kaikella, joka oli kovaa ja lensi tarpeeksi pitkälle.”
Ennen kun kerron loput A.Paavolan illasta, pidän teille morteille koulutusta. Muistutus! Vaikka mellakat ovat mielenkiintoisia, ne ovat myös ovat mitä totisinta totta, joten pieni valmistuminen on paikallaan.
Ecole Erasmuksen virallinen mellakkaopas. Tässä vaiheessa korostan, että reportteri A.Paavola, jolta kuulin nämä asiat ei osallistunut mellakointiin muuta kun seuraavan tarkkailijan tasolla.
1) Tiedä vastuusi, CSR ei kuuntele mussutustasi, vaan pitää sinua osana mellakoitsijoita. Veikkaan, että Gendarmeriella on myös taktiikat valmiina jokaista mielenosoitusta/Pariisin sektoria varten, joten ennakoi ja lue tilannetta, jolla vältät putkaan joutumisen tai pahemman setin
2) Älä juo. Neljän sotilaallisen sääntö. Koska tilanne on oikesti kuumottava ja pitää olla hereillä
3) Intissä opittua. Kun altistut kyynelkaasulle yritä suojata hengityselimiäsi äläkä hiero silmiäsi tai kaiva nenääsi
4) Varo lentäviä esineitä koska joskus esim. pullot jotka on täytetty kivillä ja maalilla saattavat lipsahtaa väärään suuntaan
5) Varo CSRän-yllättävää hyökkäystä (yleensä joka suunnasta laajalla rintamalla) juokse muiden tavoin karkuun äläkä kaadu massan alle
6) Muista järki, jos tilanne tuntuu liian kuumottavalta yritä paeta, jos mahdollista
7) Jos sitten jostain syystä haluat oikeasti mellakoida osta mellakoijan perussetti: laskettelulasit ja huivi, raketteja joilla voi ampua CSR-ää, maalia jota voi kaataa pulloihin ja heittää CSR:än päälle, sytytysnestettä ja tikut.
”Eli tilanne alkoi käydä kuumana ja CSR alkoi aluksi vastata rauhallisesti. Nationinia ympäröivät kadut olivat kuitenkin pian CSR-än hallussa ja poliisi alkoi hitaaseen, mutta rauhalliseen tahtiin etenemään kohti aukiota. Aina kuin mellakoijien vastarinta yltyi, ammuttiin kehiin kyynelkaasupanos joka sai mellakoitsijat perääntymään. Lopulta CSR:än joukot, joita paikalla oli varmasti noin 500–1000 hlöä, oli edennyt katujen päähän ja pussittanut kaikki agressiivisimmat mellakoitsijat yhteen aukiolle. (toim.huom kaikki kiltimmät olivat jo tässä vaiheessa lähteneet, koska tilanne oli hyvin kuumottava) Jonka jälkeen CSR/ Gendarmeriet aloittivat hyökkäykset ja etenivät järjestelmällisinä riveinä juosten ja huutaen ja paukuttaen pampuilla mellakkakilpiä ajaen mellakoitsijoita yhä pienempään tilaan Nationin patsaan ympärille. Tässä vaiheessa yritin päästä saartorenkaasta vapaimmille vesille mutta CSR-rintama ei päästänyt minua silmukasta läpi vaan erittäin vihaisesti huutava mulkku osoitti minua suoraan päähän kumiluotiaseella. Olin ihan törkeen kuumottunut ja onneksi näin, että vieressä noin 10 metrin päässä oli se sama rekka jonka lavalta kansaa oli kiihotettu. Joten tein äkkiratkaisun toivoen että en saa kumiluotia takalistooni ja lähdin tetsaamaan niin nopeasti kun pääsin rekkaa kohti ja ihan törkeellä pullalla pääsin kiipeämään sen lavalle. CSR ei ollut ottanut huomioon rekkaa ja tiivistyvä saartorengas ei ollut lavan toisella puolella joten pääsin hyppäämään turvaan.”
Mellakassa pidätettiin paljon ihmisiä ja CSR niputti kohtuullisen julmalla tavalla mielenosoittajia ja sitoi heidät nippusiteisiin jonka jälkeen lamaantuneet häiriköt tungettiin putkabussiin. Loppu hyvin kaikki hyvin totesi A.Paavola siemaillessaan hyvin ansaittua olutta illan päätteeksi paikallisessa Hideout anniskeluravintolassa ”Kun muistelen illan tapahtumia, koen itseni onnekkaaksi koska siellä olisi oikeasti voinut käydä huonosti”.
Lisää tunnelmia ja A.Paavolan kuvaamia erittäin järkyttäviä videoita mellakasta osoitteessa: http://www.youtube.com/user/kirjolith
torstai 5. maaliskuuta 2009
Lettu will be done
Salut a tous!
Kiirettä on ollut ja nyt voin vihdoin onnellisena miehenä todeta, että pummin urani on loppunut. (Iso kiitos Jennille, Tonille ja SAMPOLLE. toim huom. kirjoitusasu) Ranskalainen virkamies ja paperisota-armeija on kukistettu ja virallinen majapaikka saavutettu. Oon nyt asunut Cité Universitaitessa jo muutaman viikon ajan ja tuntuu, että tää on parasta tonttia mitä Pariisista voi asuinsijaksi saada. Kämppä on ihan mahtava ja tykkään Citen ympäristöstä kaikkine mukavine aktiviteettimahdollisuuksineen. Jee!
Todella paljon on tapahtunut ja hauskaa on ollut. Koulua on tällä hetkellä paljon ja se tuottaa osittain tuskaa aikalailla, kun ei tajua ihan kaikkea ja sen takia on vähän turhautunut olo. Luentojen taso vaihtelee täällä aika paljon, mutta perusesimerkki on 3 tunnin setti jossa Professori lätkii piirtoheittimelle tai kirjoittaa liitutaululle teeman, mistä aikoo puhuu, ja sen jälkeen länkyttää joko mikkiin tai ihan a capella sit koko ajan. Puheesta sitten pitää itse tehdä muistiinpanot. Tämän lisäksi lähes jokaisesta kurssista on demot, jossa tehdään hommaa kovasti. Mut oon omaksunu ranskalaisen mentaliteetin hyvin, jossa jonkun tavoittelemisen arvoisen asian eteen pitää yleensä kärsiä ja tehdä kovasti hommaa, jos sen todella haluaa - il faut souffrir pour apprendre-
Viikot menee täällä todella nopeesti ja viikonloput vielä nopeemmin. Juhlat jossa oon ollu on pääsääntöisesti todella mukavia etenkin bilelaivat jotka on Seinellä. Juhliminen on vanhalle ja väsyneelle sedälle kuitenkin suhteellisen rankkaa koska viimeinen metro lähtee viikolla 12 aikaa ja viikonloppusin kahden aikaan jolloin bileet on yleensä vasta alkanut ja eka metro menee sitten joskus 6 jälkeen. Joten yleensä sitten aamun kohmeloissa venaillaan metroa erittäin miellyttävissä olotloisa.
Tänään olis tarkoitus lähtee ehkä Hideouttii ja sieltä Mixclubille erasmusbileisiin, mutta saa nähdä mitä illalla taphatuu. Hyvä ystäväni David nimittäin kutsui selkäni takana lähes koko erasmusjengin mun kämpille aloittlee. Ei voi sanoo muuta kun et bienvenue a tous : ) Sitä vartenhan oon osittain hankkinut Chinatownista mun upeen 2.1 + Subi järjestelmän jolla ääntä saa niin paljon aikaan, että naapuritkin haluu osallistuu bileisiin. Koputteluita on tullut nimittäin oveen.
Ai niin. Vapiskaa kaikki Prisman ja Pallokauppojen kassat! Tänään Ecole Erasmuksessa tutustutaan itsepalvelukassaan. Kuulit oikein. Ranskalainen järjestelmä on todella hyvin organisoitunut ja se toimisi taylormaisen tehokkaasti, jos kaikki vaan ymmärtäisivät, että miten. Hyvin suuri ongelma on se, että erittäin rakkaan diktaattorimme Sarkozyn tavoin kaikki päätökset ja puuhat tehdään ensiksi ja mietitään vasta sitten mitä tuli tehtyä. Henkilökohtaisesti olen mieltynyt tähänkin käytäntöön..
Vaihe 1 etsi paikallinen KKK-market (Monoprix)
Vaihe 2 Nouda hyllystä esim Montparnassekuoharii 1,30€
Vaihe 3 Meet kylmästi masiinan eteen mikä näyttää kassalta ja vedät kaikki haluamasi artikkelit bar-code-lukijan läpi jonka jälkeen painat ”olen valmis maksamaan” nappia.
Vaihe 4 Jos sinulla on bonuskortti valitse se ennen maksua ja höylää. Maksaminen tapahtuu joko rahalla tai CB:llä (carte bleue) eli näppäilet vaan tunnusluvut masiinaan ja voilà!
Vaihe 5 Jos olet jäätyillyt istepalvelukassalla pitkään, pyytele anteeksi takana olevaltasi massiviselta jonolta ja poistu vihellen paikalta.
Miksi käyttää tämmöstä? Noh jos haluat venata palvelua niin se kestää. Täällä pitää olla kärsivällinen hyvin monissa asioissa ja kaupassa käynti on yksi niistä. Eli kassapalveluita joutuu odottamaan päivästä ja ajankohdasta riippuen noin kolmen-viiden kappaleen ajan. Kassaneidit ovat hitaita ja eivät piittaa ihmisten kiireestä vaan jäävät länkyttämään tutuilleen niin pitkäksi aikaa kun heitä huvittaa ja ranskalaiset ovat hitaita pakkaamaan ostoksensa kauppakasseihin. Onneks hyvin nopeesti oppiii ajat ja paikat milloin ja missä kandee käydä. Suosittelen Citén lähellä olevaa erittäin hyvää Franprix kauppaa, jonka yhteydessä on myös leipomo.
Tässä oli tämänhetkinen vuodatus. Ensi kerralla puhutaan mellakoinnista. Tovotan samalla ei kettuilumerkityksessä oikein hyviä päiviä kaikille sinne Suomeen!
Axl
Kiirettä on ollut ja nyt voin vihdoin onnellisena miehenä todeta, että pummin urani on loppunut. (Iso kiitos Jennille, Tonille ja SAMPOLLE. toim huom. kirjoitusasu) Ranskalainen virkamies ja paperisota-armeija on kukistettu ja virallinen majapaikka saavutettu. Oon nyt asunut Cité Universitaitessa jo muutaman viikon ajan ja tuntuu, että tää on parasta tonttia mitä Pariisista voi asuinsijaksi saada. Kämppä on ihan mahtava ja tykkään Citen ympäristöstä kaikkine mukavine aktiviteettimahdollisuuksineen. Jee!
Todella paljon on tapahtunut ja hauskaa on ollut. Koulua on tällä hetkellä paljon ja se tuottaa osittain tuskaa aikalailla, kun ei tajua ihan kaikkea ja sen takia on vähän turhautunut olo. Luentojen taso vaihtelee täällä aika paljon, mutta perusesimerkki on 3 tunnin setti jossa Professori lätkii piirtoheittimelle tai kirjoittaa liitutaululle teeman, mistä aikoo puhuu, ja sen jälkeen länkyttää joko mikkiin tai ihan a capella sit koko ajan. Puheesta sitten pitää itse tehdä muistiinpanot. Tämän lisäksi lähes jokaisesta kurssista on demot, jossa tehdään hommaa kovasti. Mut oon omaksunu ranskalaisen mentaliteetin hyvin, jossa jonkun tavoittelemisen arvoisen asian eteen pitää yleensä kärsiä ja tehdä kovasti hommaa, jos sen todella haluaa - il faut souffrir pour apprendre-
Viikot menee täällä todella nopeesti ja viikonloput vielä nopeemmin. Juhlat jossa oon ollu on pääsääntöisesti todella mukavia etenkin bilelaivat jotka on Seinellä. Juhliminen on vanhalle ja väsyneelle sedälle kuitenkin suhteellisen rankkaa koska viimeinen metro lähtee viikolla 12 aikaa ja viikonloppusin kahden aikaan jolloin bileet on yleensä vasta alkanut ja eka metro menee sitten joskus 6 jälkeen. Joten yleensä sitten aamun kohmeloissa venaillaan metroa erittäin miellyttävissä olotloisa.
Tänään olis tarkoitus lähtee ehkä Hideouttii ja sieltä Mixclubille erasmusbileisiin, mutta saa nähdä mitä illalla taphatuu. Hyvä ystäväni David nimittäin kutsui selkäni takana lähes koko erasmusjengin mun kämpille aloittlee. Ei voi sanoo muuta kun et bienvenue a tous : ) Sitä vartenhan oon osittain hankkinut Chinatownista mun upeen 2.1 + Subi järjestelmän jolla ääntä saa niin paljon aikaan, että naapuritkin haluu osallistuu bileisiin. Koputteluita on tullut nimittäin oveen.
Ai niin. Vapiskaa kaikki Prisman ja Pallokauppojen kassat! Tänään Ecole Erasmuksessa tutustutaan itsepalvelukassaan. Kuulit oikein. Ranskalainen järjestelmä on todella hyvin organisoitunut ja se toimisi taylormaisen tehokkaasti, jos kaikki vaan ymmärtäisivät, että miten. Hyvin suuri ongelma on se, että erittäin rakkaan diktaattorimme Sarkozyn tavoin kaikki päätökset ja puuhat tehdään ensiksi ja mietitään vasta sitten mitä tuli tehtyä. Henkilökohtaisesti olen mieltynyt tähänkin käytäntöön..
Vaihe 1 etsi paikallinen KKK-market (Monoprix)
Vaihe 2 Nouda hyllystä esim Montparnassekuoharii 1,30€
Vaihe 3 Meet kylmästi masiinan eteen mikä näyttää kassalta ja vedät kaikki haluamasi artikkelit bar-code-lukijan läpi jonka jälkeen painat ”olen valmis maksamaan” nappia.
Vaihe 4 Jos sinulla on bonuskortti valitse se ennen maksua ja höylää. Maksaminen tapahtuu joko rahalla tai CB:llä (carte bleue) eli näppäilet vaan tunnusluvut masiinaan ja voilà!
Vaihe 5 Jos olet jäätyillyt istepalvelukassalla pitkään, pyytele anteeksi takana olevaltasi massiviselta jonolta ja poistu vihellen paikalta.
Miksi käyttää tämmöstä? Noh jos haluat venata palvelua niin se kestää. Täällä pitää olla kärsivällinen hyvin monissa asioissa ja kaupassa käynti on yksi niistä. Eli kassapalveluita joutuu odottamaan päivästä ja ajankohdasta riippuen noin kolmen-viiden kappaleen ajan. Kassaneidit ovat hitaita ja eivät piittaa ihmisten kiireestä vaan jäävät länkyttämään tutuilleen niin pitkäksi aikaa kun heitä huvittaa ja ranskalaiset ovat hitaita pakkaamaan ostoksensa kauppakasseihin. Onneks hyvin nopeesti oppiii ajat ja paikat milloin ja missä kandee käydä. Suosittelen Citén lähellä olevaa erittäin hyvää Franprix kauppaa, jonka yhteydessä on myös leipomo.
Tässä oli tämänhetkinen vuodatus. Ensi kerralla puhutaan mellakoinnista. Tovotan samalla ei kettuilumerkityksessä oikein hyviä päiviä kaikille sinne Suomeen!
Axl
maanantai 9. helmikuuta 2009
Turhaa länkytystä
Tere tere,
Hei mortit! Nyt kerron teille vinkkejä, miten matkustetaan metrolla. Ennen kun meet metroon niin on hyä omistaa metrokartta, et tietää, että minne menee. Näitä mukavia pikku vihkosia saa kilteiltä, joko oranssien tai vihreiden informatiopisteiden sediltä tai tädeiltä. Huomaa, että oranssit pisteet ei myy lippuja. Niille ihmisille, jotka haluaa matkustaa nollat taulussa, myydään matkalippuja ja annetaan opastusta vihreissä myyntipisteissä.
Matkalippuja saa myös itsepalveluautomaateista jotka on erittäin käteviä ja toimivat kaikilla Euroopan pääkielillä eli ranskaksi (jotkut toimivat englanniksi) Matkalippu maksaa tällä hetkellä 1,6€ ja on tunnin voimassa. Lippuja on monenlaisia, mutta niille jotka tulevat pidemmäksi aikaa, kun 4 päiväksi suosittelen 1 viikon Navigo-korttia, jonka voi ostaa vihreästä myyntipisteestä 5€, jonka jälkeen siihen voi ladata tuon edellä mainitun ajan 17 egellä.
Metro menee aina siihen suuntaan mikä on linjan päätepysäkki, eli kun oot löytäny oikeen metron niin sit vaan inee bostailee paikallisten sekaan. Ruuhkametro ei oo hirveen miellyttävää ilman Ipodia. Metromusiikiksi suosittelen jotain räbää, kuten MOP&bustarymesin-enniup-biisii tai assasinin underground connexionii.. Itse olen myös rauhoittanut kuuntelemalla jotain suomalaista, kuten Juice Leskisen Suihkeet kainaloon kappaletta. Aika-ajon metroissa voi nauttia myös miellyttävästä haitari/viulu/huilu-sävelmistä, kun paikalliset maailmanlahjakkuudet lurittelevat hilpeitä sointujaan omasta vapaasta tahdostaan. Jos haluat olla ystävällinen ja arvostat spektaakkelia, heitä taiteilijalle lantti, koska hän on kuitenkin bissen tarpeessa.
Muista että Pariisissa on metrojen lisäksi RER-lähijunia, jotka ovat kaikkien metrojen äitejä, kuten esimerkiksi 2 kerroksinen RER-C. RER-junat haisevat,(Tuulikin mielestä), lakkoilevat ja niissä on aina psykedeelisesti lössiä, mutta itse pidän niiden atmosfääristä. Mieluummin haiseva RER kun pakkasta, lunta ja polkupyörä.
Elämä Pariisissa on jatkunut hitaaseen, mutta erittäin miellyttävään tahtiin. Oon majaillut Tonin luona viime viikon ja tällä hetkellä oon vuokralaisena Sammon sohvalla. Ensi viikolla oman kämpän saaminen näyttää jo suhteellisen varmalta, mutta mitä vaan voi tapahtua joten pitää vielä vähän aikaa elää jännityksessä.
Viimeinen orientaatioviikko koulussa oli rankka, mutta samalla aikaa todella mukava. Italialaiset ja brasilialaiset vaihtarit tuovat kivasti värikkyyttä luennoille. Pääsin hyvään ryhmään, jonka professori on erittäin mukava 12 sormea omistava nuorehko mies, jonka tunneilla opiskeltiin vähemmän ja keskusteltiin paljon jonka vuoksi jokainen päivä meni tosi nopeasti(pelkkää ranskaa 9-17.) Ranskan poliittinen tilanne on tällä hetkellä vähän sekasortoinen ja sen takia viime torstaina täällä oli lakko johon yliopistokin osallistui, joten meillä ei ollut sillon luentoja.
Joo sit erasmuselämää. Oon jo tutustunut paremmin erasmusjengiin ja täällä on hyviä lädejä ja mimmejä, joiden kanssa tuun varmaan viettää paljon aikaa. Perjantaina käytiin risteilemässä Seinellä koko erasmusporukan voimalla, jonka jälkeen mentiin paikalliseen anniskeluravintolaan nauttimaan virvokkeita. Lauantaina oli sit sählytreenit sunnuntaina olin ihan rikki koska en oo reenaillut mitään sitten marraskuun rakujen jälkeen. Lauantai-iltana oltiin koihtuu päräyttävässä paikassa Citessä erasmusbileissä, josta sitten monien mutkien kautta päädyttiin Jennille yöksi. Oli hauska ilta. Tällä viikolla valitsen kurssit ja ensi viikolla sitten alkavat ehkä opiskelut..
Hasta luego!
Hei mortit! Nyt kerron teille vinkkejä, miten matkustetaan metrolla. Ennen kun meet metroon niin on hyä omistaa metrokartta, et tietää, että minne menee. Näitä mukavia pikku vihkosia saa kilteiltä, joko oranssien tai vihreiden informatiopisteiden sediltä tai tädeiltä. Huomaa, että oranssit pisteet ei myy lippuja. Niille ihmisille, jotka haluaa matkustaa nollat taulussa, myydään matkalippuja ja annetaan opastusta vihreissä myyntipisteissä.
Matkalippuja saa myös itsepalveluautomaateista jotka on erittäin käteviä ja toimivat kaikilla Euroopan pääkielillä eli ranskaksi (jotkut toimivat englanniksi) Matkalippu maksaa tällä hetkellä 1,6€ ja on tunnin voimassa. Lippuja on monenlaisia, mutta niille jotka tulevat pidemmäksi aikaa, kun 4 päiväksi suosittelen 1 viikon Navigo-korttia, jonka voi ostaa vihreästä myyntipisteestä 5€, jonka jälkeen siihen voi ladata tuon edellä mainitun ajan 17 egellä.
Metro menee aina siihen suuntaan mikä on linjan päätepysäkki, eli kun oot löytäny oikeen metron niin sit vaan inee bostailee paikallisten sekaan. Ruuhkametro ei oo hirveen miellyttävää ilman Ipodia. Metromusiikiksi suosittelen jotain räbää, kuten MOP&bustarymesin-enniup-biisii tai assasinin underground connexionii.. Itse olen myös rauhoittanut kuuntelemalla jotain suomalaista, kuten Juice Leskisen Suihkeet kainaloon kappaletta. Aika-ajon metroissa voi nauttia myös miellyttävästä haitari/viulu/huilu-sävelmistä, kun paikalliset maailmanlahjakkuudet lurittelevat hilpeitä sointujaan omasta vapaasta tahdostaan. Jos haluat olla ystävällinen ja arvostat spektaakkelia, heitä taiteilijalle lantti, koska hän on kuitenkin bissen tarpeessa.
Muista että Pariisissa on metrojen lisäksi RER-lähijunia, jotka ovat kaikkien metrojen äitejä, kuten esimerkiksi 2 kerroksinen RER-C. RER-junat haisevat,(Tuulikin mielestä), lakkoilevat ja niissä on aina psykedeelisesti lössiä, mutta itse pidän niiden atmosfääristä. Mieluummin haiseva RER kun pakkasta, lunta ja polkupyörä.
Elämä Pariisissa on jatkunut hitaaseen, mutta erittäin miellyttävään tahtiin. Oon majaillut Tonin luona viime viikon ja tällä hetkellä oon vuokralaisena Sammon sohvalla. Ensi viikolla oman kämpän saaminen näyttää jo suhteellisen varmalta, mutta mitä vaan voi tapahtua joten pitää vielä vähän aikaa elää jännityksessä.
Viimeinen orientaatioviikko koulussa oli rankka, mutta samalla aikaa todella mukava. Italialaiset ja brasilialaiset vaihtarit tuovat kivasti värikkyyttä luennoille. Pääsin hyvään ryhmään, jonka professori on erittäin mukava 12 sormea omistava nuorehko mies, jonka tunneilla opiskeltiin vähemmän ja keskusteltiin paljon jonka vuoksi jokainen päivä meni tosi nopeasti(pelkkää ranskaa 9-17.) Ranskan poliittinen tilanne on tällä hetkellä vähän sekasortoinen ja sen takia viime torstaina täällä oli lakko johon yliopistokin osallistui, joten meillä ei ollut sillon luentoja.
Joo sit erasmuselämää. Oon jo tutustunut paremmin erasmusjengiin ja täällä on hyviä lädejä ja mimmejä, joiden kanssa tuun varmaan viettää paljon aikaa. Perjantaina käytiin risteilemässä Seinellä koko erasmusporukan voimalla, jonka jälkeen mentiin paikalliseen anniskeluravintolaan nauttimaan virvokkeita. Lauantaina oli sit sählytreenit sunnuntaina olin ihan rikki koska en oo reenaillut mitään sitten marraskuun rakujen jälkeen. Lauantai-iltana oltiin koihtuu päräyttävässä paikassa Citessä erasmusbileissä, josta sitten monien mutkien kautta päädyttiin Jennille yöksi. Oli hauska ilta. Tällä viikolla valitsen kurssit ja ensi viikolla sitten alkavat ehkä opiskelut..
Hasta luego!
tiistai 20. tammikuuta 2009
Ecole Erasmus Partie 1
Aloitan tässä kaikille vaihtariksi aikoville P-kauden, jossa käsitellään patonkimaan ihmeellisiä tapoja ja opetellaan yhdessä milloin pitää särmätä tai vaihtoehtoisesti rötvätä tietyissä tilanteissa.
Kuinka heitetään alkuläpät paikallisten kanssa?
Vaihe 1. Ota katsekontakti ja lähesty kohdetta.
Vaihe 2. Tervehdi ja sano nimesi jos kohteesi ei sitä vielä tiedä ”Salut! Aksel!”
Vaihe 3. ( Todella tärkeää) OSA1: Eli samalla, kun sanot ”moro” ja ehkäpä myös esittelet nimesi, niin jos kohteesi on tyttö, suorita poskipusu! Tän voi tehdä monella eri tavalla. Tässä yksi erinomainen esimerkki: http://www.savonsanomat.fi/video-kuva/videot/oikeaoppinen-poskisuudelma/92825
Muista olla tyyni ja iloinen! Toi tädin opettama 3 portainen lähestymistapa on jo kuitenkin aika ug-ghetto-settii, joten kaikille putkiaivot omistaville suosittelen vain oikea poski, vasen poski- tyylisuuntausta. OSA2: Jos kyseessä on miespuolinen henkilö ja olet nainen tee Osa1. Jos olet mies kättele! Muista että tämän voi tehdä monella eri tavalla vrt. paikallisen tumman rullaajan kanssa vs. Sorbonnen professorin kanssa.
Vaihe 4. Kysyt et miten menee vaikka sönköttämällä ”comment ca va?”
Vaihe 5. Toista vaiheet 1-4 mahdollisen seurueen muiden jäsenten kanssa, jotka ovat lähettyvilläsi.
Vaihe 6. Käyttäydy herrasmiehen/naisen tavoin ja ala länkyttää jotain mukavaa.
En vielä tiedä et miten käyttäydytään jos törmään esim. toisen pohjoismaalaisen Erasmusvaihtarin. Ehkä maassa maan tavalla. Eikö ookkin hienoa.
Ja sit kuulumisii. Oon saanu melkein jo kaikki säädöt säädettyy ja asun tällä hekellä Jennin kämpillä niin kauan, ennen kun saan avaimet omaan casaani. (Toivon mukaan ens kuussa.) Hallussa on tällä hetkellä metrokortti ja opiskelijakortti. Kurssit pitää vielä valita ja sit onkin kaikki hommat hallussa. Oon löytäny jo pari hyvää rullalautailupaikkaa joten ei tässä ihan patongiks muututa vaihdon aikana.
Paikallisissa lozzeissa ja kiveksissä tarjoillaan ihan hyvää safkaa. Täällä sitä saa ottaa yhteensä 6 pisteellä yhteensä ja alin hinta on 2,80 ja sillä saa aika törkeen setin. Jos haluais syödä tosi epäterveellisesti niin vois esim ottaa juustosalaatin 1p + suklaakakaun 1p + ranskalaiset ja pihvin 4p. Vaikka satunnaisia horjahduksii pimeeelle puolelle safkauksen suhteen saattaa tapahtua niin itse olen pyrkinyt aina ottaa jotain perussalaattii ja riisii ja lihaa ja jälkkäriks jugurttii tai hedelmii.
Hauskaa oli, kun menin ensimmäistä kertaa syömää Port-royalin ruokalaa ja mulla ei ollu vielä opiskelijakorttii, vaan temps a partiel lappu ja tapasin ensimmäistä kertaa paikallisen KARIN. Se sano et ”kakskaheksankymmentä” (yllätyin jo vähän siitä koska ei tullutkaan tuttuu 2,65€) sit aloin sönköttää et kai se on ookoo et saan ruoan tohon hintaa kun mulla on vaan tää tilapäinen lappu, niin Kari vaan totes että ”mee vaan poika syömää, mä en oo mikää poliisi.”
Torstaina alkaa sit koulu ja jäätyminen. Kiitos kaikille lukijoille ja pahoittelut mahdollisista kieli(oppi)virheistä, niitä luvassa lisää.
à bientôt.
Kuinka heitetään alkuläpät paikallisten kanssa?
Vaihe 1. Ota katsekontakti ja lähesty kohdetta.
Vaihe 2. Tervehdi ja sano nimesi jos kohteesi ei sitä vielä tiedä ”Salut! Aksel!”
Vaihe 3. ( Todella tärkeää) OSA1: Eli samalla, kun sanot ”moro” ja ehkäpä myös esittelet nimesi, niin jos kohteesi on tyttö, suorita poskipusu! Tän voi tehdä monella eri tavalla. Tässä yksi erinomainen esimerkki: http://www.savonsanomat.fi/video-kuva/videot/oikeaoppinen-poskisuudelma/92825
Muista olla tyyni ja iloinen! Toi tädin opettama 3 portainen lähestymistapa on jo kuitenkin aika ug-ghetto-settii, joten kaikille putkiaivot omistaville suosittelen vain oikea poski, vasen poski- tyylisuuntausta. OSA2: Jos kyseessä on miespuolinen henkilö ja olet nainen tee Osa1. Jos olet mies kättele! Muista että tämän voi tehdä monella eri tavalla vrt. paikallisen tumman rullaajan kanssa vs. Sorbonnen professorin kanssa.
Vaihe 4. Kysyt et miten menee vaikka sönköttämällä ”comment ca va?”
Vaihe 5. Toista vaiheet 1-4 mahdollisen seurueen muiden jäsenten kanssa, jotka ovat lähettyvilläsi.
Vaihe 6. Käyttäydy herrasmiehen/naisen tavoin ja ala länkyttää jotain mukavaa.
En vielä tiedä et miten käyttäydytään jos törmään esim. toisen pohjoismaalaisen Erasmusvaihtarin. Ehkä maassa maan tavalla. Eikö ookkin hienoa.
Ja sit kuulumisii. Oon saanu melkein jo kaikki säädöt säädettyy ja asun tällä hekellä Jennin kämpillä niin kauan, ennen kun saan avaimet omaan casaani. (Toivon mukaan ens kuussa.) Hallussa on tällä hetkellä metrokortti ja opiskelijakortti. Kurssit pitää vielä valita ja sit onkin kaikki hommat hallussa. Oon löytäny jo pari hyvää rullalautailupaikkaa joten ei tässä ihan patongiks muututa vaihdon aikana.
Paikallisissa lozzeissa ja kiveksissä tarjoillaan ihan hyvää safkaa. Täällä sitä saa ottaa yhteensä 6 pisteellä yhteensä ja alin hinta on 2,80 ja sillä saa aika törkeen setin. Jos haluais syödä tosi epäterveellisesti niin vois esim ottaa juustosalaatin 1p + suklaakakaun 1p + ranskalaiset ja pihvin 4p. Vaikka satunnaisia horjahduksii pimeeelle puolelle safkauksen suhteen saattaa tapahtua niin itse olen pyrkinyt aina ottaa jotain perussalaattii ja riisii ja lihaa ja jälkkäriks jugurttii tai hedelmii.
Hauskaa oli, kun menin ensimmäistä kertaa syömää Port-royalin ruokalaa ja mulla ei ollu vielä opiskelijakorttii, vaan temps a partiel lappu ja tapasin ensimmäistä kertaa paikallisen KARIN. Se sano et ”kakskaheksankymmentä” (yllätyin jo vähän siitä koska ei tullutkaan tuttuu 2,65€) sit aloin sönköttää et kai se on ookoo et saan ruoan tohon hintaa kun mulla on vaan tää tilapäinen lappu, niin Kari vaan totes että ”mee vaan poika syömää, mä en oo mikää poliisi.”
Torstaina alkaa sit koulu ja jäätyminen. Kiitos kaikille lukijoille ja pahoittelut mahdollisista kieli(oppi)virheistä, niitä luvassa lisää.
à bientôt.
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
Carrefour de ma vie
La forme? C'est tres bien!
Aloitan nyt blogini, joka tulee olemaan myös samalla raportti ja kertomus vaihtoajastani ja omistan tämän setin JYU:n sedille, tädeille ja muille tuleville vaihtareille sekä Sinulle. Yritän kirjoittaa lyhyitä tekstejä, jotka eivät ole liian kunnianhimoisia, jotta kaikki rakkaat lukijat jaksaisivat seurata tätä kehnoa länkytystä. Ensimmäisestä tekstistä tulee kumminkin vähän pidempi.
Lähtö suomesta oli etenkin surullista ja oli todella vaikeaa jättää kaikki rakkaat ihmiset sinne, mutta joskus on vaan pakko tehdä kyymäisiä päätöksiä ja lähtee, kyynaama kun oon. Matka tänne Pariisiin meni hyvin, perus junat ja lennot. Oli hauskaa, kun mentiin Jennin kanssa Tikkurilasta bussilla lentokentälle, niin päästiin hyvin reissutunnelmaan, kun etninen bussikuski popitti jotain kebabmusaa bussissa kohtuu lujaa.
Lentokentällä kävi ihan uskomaton tuuri kun törmättiin Ossin ja Jennin tuttuun Sampoon joka asuu Pariisissa ja sit matkanteko muuttui helpoks kun päästiin Sammon siivillä mestoille.
Hostelli missä asun http://www.st-christophers.co.uk/paris-hostels on ihan ok ja suosittelen sitä kaikille Pariisiiin tuleville. 15€ yö ja aamupala kuuluu hintaan.
Ekat päivät täällä on menny asioiden hoitamisessa ja nyt pystyy vähitellen alkaa nauttimaan elämästä. Kämpän säätäminen oli todella vaikaeeta, mut sain tehtyy CROUS de Parisin kanssa diilin joka alkaa 27.2.2009 eli mulla on tässä poste restante tilanne päällä vielä noin 3 viikkoo, mut saan varmaan asua kavereiden luona siihen asti kunnes saan oman kopin.
Vaikka ihmiset valittaa ja on tyytymättömiä, niin elämä on täällä yleisellä tasolla tosi mukavaa ja miellyttävää koska täältä löytyy ihan kaikki mitä ikinä voi tarvita. Jennin ja Ossin ja nykyään munkin kaveri Antoine on ihan mahtava jäbä, ranskalainen herrasmies ja hyvä isäntä joka on auttanut säätämisessä ja meillä on jo nyt ollut todella mukavia iltoja. Vaikeeta kuvitella et on käyny loppujen lopuks näin hyvä tuuri. Kaiken lisäksi random pariisilaiset on ollu ainakin Jennnille todella ystävällisiä eikä mitään töykeitä mulkeroita niin kun joku tyhmyri saattaisi luulla.
Täällä on metroissa aika hauska bissemainos Amsterdam oluelta - trois bières fortes! Ekaks pitää juoda pintti explorator nimistä olutta jossa on 6.8 % vahvuutta, sit pitää huitasta navigator missä on 8,4% ja setin kruunaa ammattilaisen valinta maximator kevyellä 11.6% vahvuudellaan. Tölkit maksaa about 1€ joten mitä tohon nyt voi sanoo... Veikkaan että explorator ja navigator varmaan maisuu ihan juotavalta ton maximatorin jälkeen. Itsehän en tuommoiseen haureuteen ja rahvauteen aio sortua ja 1€ viinitkin jäävät kaupan hyllylle koska aion nautiskella KOHTUUDELLA laatuoluita ja viinejä sivistyneen pariisilaisen tavoin.
Koulu alkaa 22 päivä. Sitä ennen pitää vielä löytää paikalliset kivekset ja lozzit ja mediat ja käydä säätää varisnainen opiskelijakortti ja valita kurssit sekä käydä alennusmyynneissä. C´est tout.
Akseli kiittää ja kuittaa tältä erää. Lisää länkytystä luvassa ja ehkä jopa muutama kuvakin saattaa ilmestyä facebookkiin tai tänne!
Au revoir.
Aloitan nyt blogini, joka tulee olemaan myös samalla raportti ja kertomus vaihtoajastani ja omistan tämän setin JYU:n sedille, tädeille ja muille tuleville vaihtareille sekä Sinulle. Yritän kirjoittaa lyhyitä tekstejä, jotka eivät ole liian kunnianhimoisia, jotta kaikki rakkaat lukijat jaksaisivat seurata tätä kehnoa länkytystä. Ensimmäisestä tekstistä tulee kumminkin vähän pidempi.
Lähtö suomesta oli etenkin surullista ja oli todella vaikeaa jättää kaikki rakkaat ihmiset sinne, mutta joskus on vaan pakko tehdä kyymäisiä päätöksiä ja lähtee, kyynaama kun oon. Matka tänne Pariisiin meni hyvin, perus junat ja lennot. Oli hauskaa, kun mentiin Jennin kanssa Tikkurilasta bussilla lentokentälle, niin päästiin hyvin reissutunnelmaan, kun etninen bussikuski popitti jotain kebabmusaa bussissa kohtuu lujaa.
Lentokentällä kävi ihan uskomaton tuuri kun törmättiin Ossin ja Jennin tuttuun Sampoon joka asuu Pariisissa ja sit matkanteko muuttui helpoks kun päästiin Sammon siivillä mestoille.
Hostelli missä asun http://www.st-christophers.co.uk/paris-hostels on ihan ok ja suosittelen sitä kaikille Pariisiiin tuleville. 15€ yö ja aamupala kuuluu hintaan.
Ekat päivät täällä on menny asioiden hoitamisessa ja nyt pystyy vähitellen alkaa nauttimaan elämästä. Kämpän säätäminen oli todella vaikaeeta, mut sain tehtyy CROUS de Parisin kanssa diilin joka alkaa 27.2.2009 eli mulla on tässä poste restante tilanne päällä vielä noin 3 viikkoo, mut saan varmaan asua kavereiden luona siihen asti kunnes saan oman kopin.
Vaikka ihmiset valittaa ja on tyytymättömiä, niin elämä on täällä yleisellä tasolla tosi mukavaa ja miellyttävää koska täältä löytyy ihan kaikki mitä ikinä voi tarvita. Jennin ja Ossin ja nykyään munkin kaveri Antoine on ihan mahtava jäbä, ranskalainen herrasmies ja hyvä isäntä joka on auttanut säätämisessä ja meillä on jo nyt ollut todella mukavia iltoja. Vaikeeta kuvitella et on käyny loppujen lopuks näin hyvä tuuri. Kaiken lisäksi random pariisilaiset on ollu ainakin Jennnille todella ystävällisiä eikä mitään töykeitä mulkeroita niin kun joku tyhmyri saattaisi luulla.
Täällä on metroissa aika hauska bissemainos Amsterdam oluelta - trois bières fortes! Ekaks pitää juoda pintti explorator nimistä olutta jossa on 6.8 % vahvuutta, sit pitää huitasta navigator missä on 8,4% ja setin kruunaa ammattilaisen valinta maximator kevyellä 11.6% vahvuudellaan. Tölkit maksaa about 1€ joten mitä tohon nyt voi sanoo... Veikkaan että explorator ja navigator varmaan maisuu ihan juotavalta ton maximatorin jälkeen. Itsehän en tuommoiseen haureuteen ja rahvauteen aio sortua ja 1€ viinitkin jäävät kaupan hyllylle koska aion nautiskella KOHTUUDELLA laatuoluita ja viinejä sivistyneen pariisilaisen tavoin.
Koulu alkaa 22 päivä. Sitä ennen pitää vielä löytää paikalliset kivekset ja lozzit ja mediat ja käydä säätää varisnainen opiskelijakortti ja valita kurssit sekä käydä alennusmyynneissä. C´est tout.
Akseli kiittää ja kuittaa tältä erää. Lisää länkytystä luvassa ja ehkä jopa muutama kuvakin saattaa ilmestyä facebookkiin tai tänne!
Au revoir.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
